Tiina Rissasen luennolla tuli esiin kysymys, pitäisikö yhteiskunnan osallistua itseaiheutettujen sairauksien hoitokustannuksiin. Mustavalkoisesti ajatellen voisi sanoa, että jos ihminen on itse tietoisesti ja omilla valinnoillaan sairastuttanut itsensä, yhteiskunnan ei tarvitse ottaa siitä vastuuta. Sairastuminen voi kuitenkin vaikuttaa voimakkaasti ihmisen ympäristöön, omaisiin ja muihin läheisiin, joiden hyvinvoinnista yhteiskunnalla edelleen olisi vastuunsa. Mihin vedettäisiin raja siitä, kenellä on oikeus hoitoon ja kenellä ei? Voisiko esim. voimakas geneettinen alttius olla syy saada maksettua hoitoa?

Vaikka terveydenhuollon resurssit olisivatkin tiukoilla, mielestäni ei olisi oikein kieltäytyä antamasta hoitoa, johon on valmiudet ja välineet. Esim. alkoholisti on edelleen yhteiskunnan jäsen, vaikka hän ei olisi pystynyt ottamaan vastaan mahdollisesti tarjottua apua tai muuttamaan elämäänsä.

Saila T.