Entisenä pesisharrastajana innostuin tästä aiheesta ja tunnistin samoja asioita omasta pelikokemuksesta kuin mitä luennoitsija toi esille. Joukkuelaji kasvattaa ja ylläpitää yksilön terveyttä monin keinoin. Jäin pohtimaan terveyden edistämistä joukkulajissa vs yksilölajissa. Voidaanko yksilölajissa mitenkään saavuttaa samanlaisia etuja ja tuloksia terveyden edistämisen näkökulmasta kuin joukkulajeissa? Ajattelen, että yksilöurheilussa terveyden edistämisen voi suoremmin kohdentaa valmennettavalle, mutta toisaalta terveyden edistämisen kohteella ei ole tukea tai vertaisia ympärillään, joiden kanssa asioita pohtisi lisää syvemmin. Yksilövalmennettava voi ehkä olla motivoituneempi urheiluun ja sitä kautta myös terveytensä edistämiseen, kun taas joukkuueeseen mahtuu harrastajatasolla niitä, jotka pelaavat vain, koska kaveritkin pelaa (itse kuuluin tähän ryhmään). Tämän "joukkueessa-mukana-roikkuvien"- ryhmä on hyvä esimerkki siitä, kuinka muuten ei niin aktiivista liikkujaa saadaan motivoitua ja innostettua pelaamaan ja liikkumaan. Minäkin pysyin pesiksessä mukana yli 10 vuotta ja löysin liikunnan ilon pesäpallon kautta. Oleellista oli, että pelaaminen ei ollut liian vakavaa, mutta siinä sai kuitenkin haastaa itsensä ja toki onnistumisen kokemukset ja kehittyminen veivät eteenpäin.