Nuorelle harrastus merkitsee usein paljon enemmänkin kuin ainoastaan lajissaan kehittymistä. Liikunnallisessa harrastuksessa, tämä toki on yksi tavoitteista, mutta ainakin omalla kohdallani lajin jatkaminen ja kiinnostus siihen oli pitkälti kiitos hyvien ystävien ja niiden kanssa hauskaa pitäminen.

Nuorempana en muista, että olisin käynyt harkoissa liikunnan takia, en varmaan edes ymmärtänyt treenin merkitystä. Se vaan oli hauskaa, ja miksi ei tehdä sellaista mistä pitää? Myöhemmin treenit kovenivat, tavoitteet asetettiin korkeammalle ja treenistä ja kilpailemisesta tuli vakavempaa, jolloin alkoi porukkaa tippua vähitellen pois. Nyt sitten treenattiin tullakseen paremmiksi ja tavoitteena oli voittaminen. Kaikille kilpaileminen ei vaan sovi.

Joukkueissa tai ryhmäharrastuksissa nostetaan usein esiin niitä lahjakkaita yksilöitä esimerkiksi erityisryhmiin siirtämällä ja ylimääräisillä treeneillä. Valitettavasti uskon että tämä saattaa herättää muusa ryhmässä ehkä negatiivisakin reaktioita. Voiko olla että se herättää riittämättömyyden tunteita, jotka pian johtavat kiinostuksen katoamiseen ja lajin lopettamiseen, tai sitten kateellisuutta, joka taas voi johtaa kiusaamiseen tai syrjintään? En tarkoita että aina näin kävisi, mutta en pidä sitä mahdottomuutenakaan.

-Katarina K